Havaitse ja hoksaa

Auta värkkääjää havaitsemaan ja hoksaamaan

Oppimisen ja opetuksen tärkeä tavoite on oppijoiden kokemusmaailman laajentaminen. Tämä näkyy myös opetussuunnitelman perusteissa, sillä monialaisten oppimiskokonaisuuksien tarkoituksena on “käsitellä toiminnallisesti oppilaiden kokemusmaailmaan kuuluvia ja sitä avartavia asioita”. Värkkääminen on yksi keino toteuttaa toiminnallisuutta ja auttaa teknologiaan liittyvän kokemusmaailman avartamisessa. Luovan teknologian käyttäminen opetuksessa voi siis edistää monialaisten tavoitteiden toteutumista.

Johdantovideossa korostettiin havaintojen ja kokemusten merkitystä luovassa ideoinnissa. Hoksaamme asioiden välisiä yhteyksiä, kun monipuoliset havainnot avartavat kokemusmaailmaamme. Kuinka sitten voisimme käytännössä auttaa oppijoita saamaan lisää yhdisteltäviä “pisteitä” ja laajentamaan mahdollisuuksien avaruutta? Miten voimme edistää asioiden yhdistelemisen taitoa?

Pohditaan seuraavaksi muutamia pedagogisia vinkkejä ja lähtökohtia havaitsemisen ja hoksaamisen edistämiseen:

• Tarjoa monipuolisia ja myönteisiä kokemuksia teknologian parissa
• Varo jumiutumasta teknisiin yksityiskohtiin
• Ohjaa oppijaa kysymyksillä ja kannusta kyselemään
• Tee tutusta outoa ja oudosta tuttua

Onko sinulla jotain omia hyväksi havaittuja keinoja?

Vahvista myönteisiä kokemuksia teknologian parissa

Opettajan keskeinen rooli luovan teknologian ja ohjelmoinnin projekteissa on tarjota oppijoille resursseja. Resurssit voivat olla konkreettisia materiaaleja, oppimisympäristöstä irtoavia mahdollisuuksia ja aikaa, mutta myös käytännön tietoja ja taitoja.  Resurssien avulla oppijat voivat tehdä uusia havaintoja ja hoksata niiden välisiä yhteyksiä. Materiaaleilla ei tarvitse tavoitella uutta ja hienoa, vaan varastosta löytyvä roju, rikkinäiset lelut, piuhanpätkät ja teippi riittävät vallan hyvin. Kun havainnointikykyä saa harjoitella, mitä yllättävimmät asiat omassa ympäristössä näyttäytyvät materiaalina. Luovaan koodaamiseen riittää ilmainen ohjelmointiympäristö, usein pelkkä selain.

Myönteisiä kokemuksia voi syntyä kun on:

• tarpeeksi aikaa - ei paineita saada jotain hienoa nopeasti aikaiseksi, ehtii virittäytyä sopivaan mielentilaan,
• sopiva paikka värkkäämiselle - riittävästi tilaa jotta voi välillä työskennellä vaikka lattialla, materiaaleja ja ajatuksia herättäviä tarvikkeita näkösällä,
• tukea - ei joudu pähkäilemään yksin vaikeissa paikoissa, hyvät jutut on mahdollista jakaa.

Myönteiset kokemukset auttavat myös omaehtoisen teknologiasuhteen muodostumisessa. Vahvistusharha (confirmation bias) on eräs ajattelun vinouma, jonka mukaan olemme taipuvaisia huomaamaan, etsimään, puoltamaan ja muistamaan sellaisia asioita, jotka vahvistavat ennakkokäsityksiämme. Esimerkiksi ikävät kokemukset tekniikan parissa lisäävät kielteisiä käsityksiä omista taidoista niillä, jotka jo ennestään pitävät itsestään heikkoina tekniikan käyttäjinä. Miten voisit auttaa tällaista oppijaa saamaan myönteisiä kokemuksia tekniikan parissa?

Vältä jumiutumasta teknisiin yksityiskohtiin

Tekeminen ensin ja selitys vasta myöhemmin! Teknisiin yksityiskohtiin keskittyminen voi lisätä kognitiivista taakkaa ja rajoittaa luovaa prosessia. Mikä on pienin määrä informaatiota, jolla oppija pääsee värkkäysprosessissa eteenpäin?

Ns. Wittgensteinin tikapuut tarkoittavat monimutkaisen ja hankalan asian yksinkertaistettua selitystä, jota voi käyttää opetustilanteessa oppijan apuna siitä huolimatta että se on teknisesti väärin. Yksinkertaiset ja lyhyet selitykset ovat usein riittäviä auttamaan oppijaa eteenpäin eli kuvainnollisesti kiipeämään tikapuita pitkin kohti hoksaamista. Ymmärrystä ja teknisesti vääriä käsityksiä voidaan myöhemmin korjata ja täydentää.

Tämän työtavan tarkoituksena ei ole pimittää tietoa, vaan annostella sitä mielekkäässä järjestyksessä - jotta oppija voi saada omakohtaisia oppimiskokemuksia niin monessa käänteessä kuin mahdollista. Tätähän opettaminen tietysti aina on - mutta teknologiaa opettaessa voi olla joskus hankala muistaa, ettei kaikkea tarvitse ymmärtää täydellisesti ennen kuin kykenee tekemään jotain kiinnostavaa. Yksityiskohdat ehtii omaksua myöhemminkin, ja tekemisen jälkeen tieto juurtuu motivoituneeseen mieleen paremmin.

Värkkäämisessä on myös ihan ok todeta, että “en saanut tätä toimimaan, mutta tämän pitäisi toimia näin...". Kannusta oppijoita käyttämään teippiä niin konkreettisessa rakentamisessa kuin myös ajattelun paikkaamisessa; rohkaise paikkaamaan hetkellisiä teknisiä puutteita mielikuvituksella. Ratkaisut ja syvällisempi ymmärrys syntyy varmasti myöhemmin, kunhan luova prosessi ei pysähdy yksityiskohtiin heti alussa. 

Ohjaa kysymyksillä ja kannusta kyselemään

Sanotaan, että minkä tahansa vuorovaikutustilanteen ensi minuuteilla osallistujat päättelevät, millaisessa sosiaalisessa moodissa ollaan. Onko kyseessä luento vai keskustelutilaisuus? Onko tarkoitus osallistua aktiivisesti vai rentoutua ja kuunnella rauhassa tilanteen vetäjää? Vuorovaikutus ja jakaminen kuuluvat värkkäämällä oppimiseen, joten aktivointi, keskustelu ja tyhmät kysymykset on hyvä ottaa heti alussa käyttöön.

Luova työskentely etenee yrityksen ja erehdyksen kautta. Punainen lanka voi kadota tai jotain jää hoksaamatta. Oppija saattaa myös olla niin keskittynyt tekemiseensä, ettei muista pysähtyä pohtimaan tai havainnoimaan. Työskentelyä ja oppimista kannattaa kuitenkin reflektoida myös kesken prosessin, ei pelkästään työskentelyn lopuksi.

Kyselevä opetus on menetelmä, jossa opettaja ohjailee oppijan ajattelua ja ongelmanratkaisua sopivilla kysymyksillä. Myös oppijoita kannustetaan kyselemään. Kyselevän opetuksen avulla voidaan edistää reflektointia:

• Kysy ja kannusta kysymään kysymyksiä, jotka “pakottavat” ajattelemaan (Miten? Miksi?).
• Kysy rauhallisesti ja anna aikaa miettiä. Kysymykseen ei välttämättä tarvitse edes heti saada vastausta, jos toimintaa ja ajattelua saa ohjattua uuteen suuntaan.
• Kyselemällä voidaan ohjata havaintoja (esim. Huomasitko, että…?, Missä?, Miten se tapahtui?) tai hoksaamista (esim. Miksi?, Miten voisit…?, Mitä tapahtuu, jos…?)
• Kysymykset tukevat oman työn jakamista sopivan kokoisiin vaiheisiin: Mistä olisi helppo/ kiva aloittaa? Mitä kannattaisi tehdä seuraavaksi? Mitä osa-aluetta haluaisit parannella? Mitä osaat jo / mitä tarvikkeita sinulla on jo?
• Ohjaa oppijoita kyselemään myös toisiltaan. Tämä kannustaa omien ideoiden ja osaamisen jakamiseen. Monet ongelmat ratkeavat kuin itsestään, kun ne osaa pukea sanoiksi, eikä opettajaa tarvitakaan avuksi joka välissä.
• Yhdistä kysymyksiin positiivista palautetta: Vau, miten teit tuon? Uskomaton juttu, haluaisitko näyttää muille? Oppijat eivät välttämättä ole tottuneet siihen, että teknologian kanssa on lupa kehitellä ja seurata omaa visiota. Kannustus hälventää epävarmuutta ja vahvistaa omaa ilmaisua.

Tee tutusta outoa ja oudosta tuttua

Meillä on taipumus tottua näkemään asiat tietyllä tavalla, mikä rajoittaa luovuutta. Davis (1999) antaa  havaitsemiseen liittyvän käytännön vinkin: tee tutusta outoa (“make the familiar strange”). Kyky havaita ja käyttää tuttuja esineitä ja asioita uudessa, epätavallisessa valossa on monien keksintöjen taustalla. 

Toisaalta vieraasta, oudosta aihepiiristä saa helpommin lähestyttävän, kun sen esittelee jo tuttujen asioiden kautta. Teknologiatyöskentelyssä tämä voi tarkoittaa sitä, että käytetään myös välineitä ja materiaaleja joita kaikki osaavat käyttää, sekä kannustetaan omien mielenkiinnon kohteiden hyödyntämiseen.

Asennoidumme tekemisiimme osittain sen mukaan, miten olemme tottuneet tietyissä ympäristöissä toimimaan. Luentosalissa tai kirkossa on totuttu kuuntelemaan hiljaa, ja tähän toimintamoodiin sujahdetaan heti kun astutaan ovesta sisään.

Look Mum No Computer - Ammattina outojen juttujen jalostaminen

Look Mum No Computer on keksijä ja muusikko, joka rakentaa soittimia ja digitaalisen äänen muokkaimia mistä tahansa. LMNC hankkii materiaalia mm. kirpputoreilta, ja hän on mestari hoksaamaan ihmeellisten esineiden mahdollisuudet. Furby-lelujen ohella hänen projekteissaan käytetään mm. polkupyöriä, itse rakennettuja liekinheittimiä, pierutyynyjä, fidget spinnereitä ja monenmoisia elektronisia leluja. LMNC hyödyntää usein menetelmää nimeltä circuit bending, jossa ideana on tuunata matalalla jännitteellä toimivien, ääntä tuottavien laitteiden virtapiirejä kiinnostavien uusien äänien luomiseksi.

Havainnointi on tosimaailman työkalu

“Ihmisillä on aikaa katsella taidetta gallerioissa, mutta maailma on yksi suuri näyttely, jos vain viitsii katsoa.”

Lonneke Gordijn, Studio Drift

Esimerkiksi musiikin, kuvataiteen ja käsityön parissa aistinvaraiset havainnot ovat ensiarvoisen tärkeää materiaalia, mutta ohjelmointiin ja teknologiaan havaintojen tekemistä ja villiä soveltamista ei aina tule liittäneeksi. Uusia asiayhteyksiä tai tekemisen ja kehittelyn mahdollisuuksia kannattaa siis kyttäillä tarkoituksella.

Monella alalla havainnointi on todellinen työväline. Tosimaailman menetelmiä voi hyvin soveltaa uusiin yhteyksiin kuten opetustilanteisiin ja värkkääjän tarvitsemien teknologioiden opiskeluun.

Esimerkkejä havainnoista tosimaailman työvälineinä

Havainnointi ja käyttäjälähtöinen suunnittelu

Palveluiden ja tuotteiden suunnittelussa havainnoinnilla on myös tärkeä asema. Käyttäjälähtöisen muotoilijan tai suunnittelijan täytyy selvittää, kuinka ihmiset toimivat: kuinka he käyttävät esineitä ja palveluita, tai kuinka he niitä haluaisivat käyttää. Mikä estää ihmisiä toimimasta niin kuin he mieluiten toimisivat? Voiko esteitä poistaa paremman suunnittelun keinoin?

Käyttäjälähtöisen suunnittelun perusoletuksia on, ettei valmista voi suunnitella ilman kontaktia käyttäjiin. Tästä seuraa se, että työskentely on iteratiivista - on toteutettava useita prototyyppejä, jota voi esitellä käyttäjille ja josta voi saada palautetta. Palautteen ja kokemusten pohjalta toteutetaan seuraava versio. Myös tämän kurssin kantava ajatus on iterointi: ohjelmointipolkujen tehtävissä voi kokeilla nopeasti erilaisia ideoita, ja näistä mieleisimmät voi ottaa jatkojalostukseen kun kurssin lopuksi suunnitellaan omaa opetusta.

Sovellusideoita opetukseen

• Iterointi projektitöissä: kannusta oppilaita kokeilemaan nopeasti ensimmäisiä ideoita ja pyytämään työryhmän ulkopuolisilta oppilailta palautetta. Seuraava, pidemmälle viety versio perustuu kokeiluun ja palautteeseen

• Havainnointikävely työskentelyn aluksi: virittäydytään tehtävään, kerätään tietoisesti havaintoja materiaaliksi. Menetelmää käytetään tämän viikon ohjelmointiharjoituksissa. 

• Benchmarking (vertailukehittäminen): tutkitaan ennen työskentelyn aloittamista, mitä aiheeseen liittyvää on jo tehty. Jos tehdään esim. omia kytkimiä tai valaisimia, tutkitaan, millaisia ratkaisuja lähiympäristöstä löytyy. Hankitaan tietoa netistä - internetin kuvahaku sopii hyvin mielleyhtymien ja nopeiden ideoiden kehittämiseen. Kokeile esim Cardboard art, 8 bit art, ikea hack, kinetic art. Toisaalta kuvahaut paljastavat vinoutumia ja voivat olla apuväline kriittisen ajattelun kehittämiseen - jos teet haun sanoilla artificial intelligence, hacker, tai robot, saatko todenmukaisen ja monipuolisen käsityksen aiheesta? 

• Käyttäjätutkimus: kun tiedetään, mihin aiheeseen ollaan perehtymässä, haastatellaan tulevia käyttäjiä. Jos ollaan tekemässä koulun tunnelmaa parantavaa tilataideteosta, voidaan selvittää, mitkä tekijät muiden oppilaiden tai opettajien mielestä pilaavat tunnelmaa. Tutkimuksen tulos voi esimerkiksi olla, että aula koetaan hälyiseksi, ja sinne tarvitaan rauhoittava ääni-installaatio. 

• Oikea asiakas: Tekemisen sävy muuttuu, kun projektilla on asiakas. Asiakkaana voivat olla esim. koulun nuoremmat oppilaat, mutta myös kuvitteellinen asiakas auttaa asennoitumaan työhön todellisena muotoiluprojektina. Oikea, koulun ulkopuolinen asiakas voisi olla esim. kirjasto, jonka henkilökunnan kanssa toteutetaan näyttely tai yksittäinen mediataideteos.

• Esimerkki: Ruotsissa mekatroniikan opiskelijat kehittivät laulaja Robynia ajatellen tanssivan robotin. Robyn innostui projektista, ja hänen palautteensa yllätti suunnittelijat - laulaja innostuikin juuri niistä ominaisuuksista, joita opiskelijat pitivät virheinä ja puutteina. Käyttäjän tekemät havainnot ohjasivat suunnittelutyötä.

• Muutamia esimerkkejä näyttelijöiden ja näytelmäkirjailijoiden havainnointiharjoituksista:
  Oikeat keskustelut harjoitusmateriaalina
  Hio taitoja liikkeellä ollessasi
  Harjoittele tunnistamaan ja hyödyntämään tavallisuudesta poikkeavia asioita

Oikotiet ohjelmointipoluille

Polkujen tehtävät tiivistettynä

• Kuvataide ja ohjelmointi: Havainnoidaan tasaista liikettä. Ha! Yhtäkkiä tulee muutos! Nyt päästään myös koodaamaan vuorovaikutteisuutta hiiren avulla.
• Musiikki ja ohjelmointi: Havainnoidaan äänimaisemaa ja tallennetaan sen mielenkiintoisuuksia. Niistä tehdään musiikkia, eli käytetäänkin omia sampleja valmiiden sijaan!
• Elektroniikka ja ohjelmointi: Laitetaan Arduino havaitsemaan ympäristöä. Tutustutaan anturien ja muuttujien käyttöön, ja tehdään valolla ja varjolla toimiva soitin!