Meissä kaikissa asuu pieni värkkääjä!

Tiivistelmä videon sisällöstä

Käsillä tekeminen on meille tyypillistä: rakennamme, korjaamme, muutamme ja muovaamme esineitä, asioita ja ympäristöämme.

Suomessa itse tekemisellä ja käsityöllä on pitkät perinteet. Suomalainen käsityönopetus juontaa juurensa 1800-luvulle ja Uno Cygnaeukseen, jonka mukaan käsityön piti edistää oppijan luovuutta ja harkintakykyä. Samaan pyritään myös nykypäivän värkkäyksellä. Siinä yhdistyvät käsillä tekeminen, tee-se-itse -meininki, teknologia, luovuus sekä sosiaalinen vuorovaikutus.

Tuttujen materiaalien ja välineiden käyttöä laajennetaan uuden teknologian tarjoamilla mahdollisuuksilla. Käsityötaitojen tarve ei todellakaan ole katoamassa, vaan taitoja sovelletaan omista lähtökohdista, uusissa yhteyksissä ja teknologiaa soveltaen.

Tämän kurssin pedagogiikalla tähdätäänkin omaehtoisen teknologiasuhteen kehittymiseen, sillä meissä kaikissa asuu pieni värkkääjä!

• Löytyykö lähialueeltasi kirjasto, jossa on makerspace? Katso esimerkiksi Tampereen Sampolan kirjaston Maker Spacen esittely.
• Onko kunnassasi yrityksiä, joissa tehdään digitaalista valmistusta? Ota yhteyttä ja tiedustele mahdollisuutta järjestää yritysvierailu.
• Ovatko koulun käsityöluokat tehokkaassa käytössä, voisiko niiden käyttöä monipuolistaa yhteistuumin? Oletko itse tutustunut koululta löytyviin työvälineisiin ja niiden käyttöön?
• Tuleeko mieleesi jo tässä vaiheessa jokin värkkäyshenkinen projekti, jonka voisi toteuttaa koulussasi - tai jonka olet jo mahdollisesti tehnytkin?

Miksi yhdistellä luovuutta ja teknologiaa?

Jokaisen luvun johdanto-osassa käydään läpi näkökulmia luovuuteen. Tulevissa luvuissa tarkastellaan mm. luovaa prosessia, luovuuden esteitä sekä käytännön vinkkejä luovan työskentelyn tukemiseen. Mutta miksi luovuutta ylipäänsä kannatta yhdistää teknologian ja ohjelmoinnin opetukseen?

Ohjelmointia ja teknologiaa voi opettaa monella tavalla

Jos olet opiskellut ohjelmointia vaikkapa yliopistossa, sinulle on saattanut tulla tutuksi keskeisiin ohjelmointirakenteisiin kuten ehtolauseisiin ja muuttujiin sekä ohjelmointikielen syntaksiin eli kielioppiin perehdyttävä opetus. Oppijat tekevät samat harjoitukset, ja lopuksi yleensä kerrotaan, kuinka ohjelmointia sovelletaan tosimaailmassa.

Mutta miten ohjelmointia kannattaa opettaa, jos tavoitteena on, että:

• mahdollisimman monenlaiset oppijat innostuvat ja motivoituvat ohjelmoinnista?
• oppijat varmasti ymmärtävät, mitä ohjelmoimalla voi saada aikaiseksi?
• oppijat kokevat, että ohjelmointi on hyvä väline omakohtaisten, itselle tärkeiden asioiden kokeiluun ja kehittämiseen?

Kurssin ohjelmointipoluilla painotetaan luovuutta, itseilmaisua ja omaehtoisuutta sekä työskennellään projektilähtöisesti, eri oppiaineita yhdistellen. Matemaattista ongelmanratkaisuakin mahtuu mukaan, mutta tehtävissä voi aina valita itseä kiinnostavan näkökulman. Näitä tehtäviä saa lähestyä teknisesti, keskittymällä koodin toimintaan ja algoritmien hienosäätöön. Mutta aivan yhtä sallittua on havainnoinnin tai materiaalien painottaminen: viikkotehtävissä lähtökohtana voi olla viidakon värimaailma, hylätyn teollisuusalueen äänimaisema tai käyttäjälähtöinen design-prosessi kissojen viihdytyksessä.

Henkilökohtaisesti mielekkäät ohjelmointiprojektit ovat tärkeitä jo aloittelijalle

Ohjelmointitekniikoiden hyvä hallinta vaatii paljon toistoa. Yksitoikkoisiakin harjoituksia jaksaa myöhemmin tehdä sinnikkäästi, kun sisäinen motivaatio on löytynyt - kun oppija on saanut jo alkutaipaleella käyttää ohjelmointia omien tavoitteiden saavuttamiseen. Ulkoiset kannustimet kuten ajatus siitä, että ohjelmointitaitoja tarvitaan vuosien päästä työelämässä, voivat jäädä abstrakteiksi, eivätkä ne välttämättä riitä sinnikkyyden ruokkimiseen.