01.25.2016 — by Reetta Heiskanen

Projektityöt ovat Mehackitin lukiokurssin suola

In Categories: Suomeksi

Mehackit järjesti viime syksynä lukioissa kahdenlaisia kursseja. “Johdatus luovaan teknologiaan” kurssilla luotiin mediataidetta 2D-grafiikan, animaatioiden ja pelien keinoin Java-pohjaisella Processing-alustalla. “Johdatus elektroniikkaan ja ohjelmointiin” -kurssilla puolestaan käytettiin Arduino-mikrokontrolleria erilaisten robottien ohjelmointiin.

Saimme mahdollisuuden istua alas Mehackitin Arduino-kurssin ohjaajan ja kasvatustieteiden opiskelija Mikko Eloholman kanssa ja kuulla hänen ajatuksiaan kurssilta Lauttasaaren yhteiskoulussa!



Mikko, mitä Mehackitin elektroniikka- ja robotiikka-kurssilla oikeastaan tehdään?

Kurssilla tehdään Arduinoon liitettyjä virtapiirejä. Arduino on kuin pieni tietokone. Kun virtapiiri on rakennettu, Arduinoa ohjelmoidaan prosessoimaan jostain sensorista, esimerkiksi napista tulevaa signaalia halutulla tavalla. Signaalin avulla voidaan saada esimerkiksi ledi-valo vilkkumaan.

Yksinkertaisimmissa virtapiireissä on vain yksi ledi ja vastus, mutta kurssin loppupuolella kaikki toteuttavat projektityön, jotka ovat monimutkaisuudeltaan ja toista luokkaa. Omalla kurssillani moni opiskelija teki esteitä väistävän robotin, joka liikkuu itseohjautuvan imurin tavoin!

Mitä kurssilta jäi päällimmäisenä mieleen?

Ehdottomasti projektityöt, jotka ovat kurssin suola. Kurssipalautteessakin opiskelijat ovat korostaneet juuri projektityötä kurssin siisteimpänä asiana. Projektitöiden tekeminen aloitettiin omalla kurssillani hieman liian myöhään, seuraavalla kurssilla aloitamme siis vielä aikaisemmin. Yksi lisätunti olisi auttanut vielä viimeistelyssä!

Minkälaisia haasteita kurssilla tuli vastaan?

Pedagogisessa mielessä haasteena on se, että opiskelijat etenevät hyvin eri tahtiin, jolloin yhteinen opettaminen on hankalampaa. Toisaalta tämä on mahdollisuus. Nopeimmat opiskelijat voivat tukea muita, ja opetuksessa voidaan siirtyä enemmänkin henkilökohtaiseen ohjaukseen.

Miten tavallinen kurssitunti eteni opetuksellisesta näkökulmasta?

Omalla kurssillani aloitimme aina mm. ohjelmistokehityksessä hyödynnetyllä Scrum-tapaamisella, jossa käydään läpi jokaisen Arduino-parin tilanne harjoituksissa ja esteet, joita seuraavaksi saattaa tulla vastaan. Tämän jälkeen kävin joskus läpi yhteistä teoriaa esimerkiksi muuttujista, minkä jälkeen oppilaat saivat edetä omaan tahtiin Mehackitin nettimateriaalien opastamana.

Yhteistä opetusta oli siis melko vähän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita apaattista “kaikki tuijottavat omaa ruutuaan” -pedagogiikkaa.

Khan-academyä kehittänyt Salman Khan on esittänyt hyvän ajatuksen siitä, että teknologia voi kylmentämisen sijaan tehdä luokkahuoneesta humaanimman, koska nettipohjaisia materiaaleja hyödynnettäessä opettajalla on aikaa keskittyä aina kulloinkin apua tarvitseviin opiskelijoihin väkinäisen yhdessä etenemisen sijaan.

Mitä haluaisit toteuttaa tulevaisuuden Arduino-kursseilla?

Ennen kasvatustieteitä opiskelin vuoden silloisessa Teknillisessä korkeakoulussa, joten ohjelmoinnin perusteet olivat hallussa jo ennen Mehackitia. Silti Arduinossa on loputtomasti potentiaalia, jota en vielä osaa hyödyntää.

Haluaisin kehittyä Arduinon suhteen taitavammaksi, ja esimerkiksi rakentaa kurssilla oppilaiden kanssa solenoideista rumpukoneen, jollaisia on jo nähty Mehackitin toimistolla! Kurssin projektitöitä voisi kehittää aina vain monipuolisemmiksi, siinä ei oikeastaan ole mitään rajoja.

Mitä oppilaille jää käteen Arduino-kurssista?

Arduino-kurssin päätavoite ei ole korkeatasoinen elektroniikan tai ohjelmoinnin osaaminen, vaan ennemminkin kyse on eräänlaisesta teknologiakylvystä, jossa pyritään antamaan opiskelijoille ensikosketus nykyään hyvin arkisiin asioihin, jotka silti ovat monelle vieraita.

Olemme kaikki yhä monimutkaisempien teknologisten välineiden kuluttajia, mutta silti vain etuoikeutettu joukko ymmärtää näiden vehkeiden järjestelmäpuolta edes alkeellisesti.

Jos oppilas oppii ohjelmoinnin ja elektroniikan perusteita ja saa kurssilta edes jonkinlaisen teknologisesti voimauttavan kokemuksen, on tavoitteisiin päästy. Tällaista kokemusta kuvaa mielestäni esim. kurssipalaute: “Parasta oli, kun spagetista tuli jotain toimivaa”. Kurssi voi tarjota kipinän opiskeluille, harrastelulle tai joillekin jopa tulevaisuuden työlle!